Kappas kehveli, vähän jäänyt tämä kirjoittelu.. Viime viikko oli yhtä juoksua paikasta toiseen ja elämä kokenut (kylläkin ihan myönteisiä) muutoksia. Ja pakko myöntää, että saleilu on kärsinyt, vaikka en ihan heppoisin perustein punttikäyntiä välistä jätä.

Mulla on aina ollut huono tapa unohtaa oikea syöminen silloin, jos puntille ei pääse. Sitten kusahtaa kerralla molemmat, liikunta ja ruokailu. Mutta kunhan tässä taas uudesta elämänrytmistä kiinni saa, niin vartalonmetsästys jatkuu!

Eilen pääsin pitkästä aikaa parhaan tsempparini eli mieheni kanssa salille, ihanaa! Näiden pariskuntatreenien jälkeen painot lisääntyy aina ja tulee jopa kiinnitettyä tekniikkaan vähän huomiota. Joskus pelkkä tieto siitä, että varmistaja seisoo takana, tuo kummasti potkua.

Tällä kertaa tein rinta-hauis-ojentajasetin, missä on mukava muutenkin kehittyä. Tosin viikon punttitauko tuntui ja vanhatkin painot tuntui vetävän kohti maata enemmän kuin ikinä.. Eli ei kehitystä siinä, mutta eiköhän tässä palauduta vanhoihin taas!

Vielä pari kuvaa vähän vanhemmista kaverille kanssa-treeneistä. Tein oman keskivartalosettini, johon sain kaverinkin suostuteltua. Tuntui kuulemma kyljissä seuraavina päivinä, jes! Kivaa oli tuokin, vaikka aika tuppisuu puntilla olenkin. (kuvat on muuten lavastettuja, pose!)

Ei jaksa enää..

Kiitti kaverille!